Nefi

Terveys ja hoito

Automaattisesti käännetty (virheet mahdollisia)

Aluksi nimettiin hänet Marinaksi! Koska pyhän Marinan päivänä hän saattoi nähdä valoa ensimmäistä kertaa. Siihen asti hän oli vain "nähnyt" pimeyttä. Ja ei vain kirjaimellisesti. Pimeys useimpien humanoidien sieluissa tässä maailmassa, jotka ohittivat hänet huolimatta hänen voimakkaista itkuistaan, kuka tietää kuinka kauan... Silmät, jotka olivat liimautuneet vakavan infektion vuoksi ja sokeana, avuttomana ja eristyksissä äidin hoidosta, heitettynä kaksijalkaisen "johonkin muualle, jotta joku muu huolehtisi hänestä", hän pystyi vain antamaan äänekkään ulvonnan. Ulvonta, joka ei ollut liikuttanut ketään tuntikausiin... Ja sitten kuulimme hänet - olin vierailulla ja olimme ystäväni talon edessä. Seurasimme tyypillistä vauva-kissan itkua ja siellä, rikkaruohojen ja roskien keskellä, hän makasi - pieni, sokea, puolustuskyvytön... muutaman metrin päässä kadulta ja senttien päässä ohikulkijoista, jotka olisivat helposti voineet tallata häntä...

Siirryn nopeasti vihaan, epäonnistuneisiin suunnitelmiin ja kysymyksiin "mitä teemme, mutta mikään klinikka ei ole nyt auki, mutta et sinä eikä minä voi ottaa häntä..." ja niin edelleen, emotionaalisesti uuvuttavia ajatuksia... no, emme ottaneet kuvaa julkaistavaksi toivoen, että joku muu reagoisi (itse asiassa ystäväni yritti turhaan ja jos olisimme luottaneet siihen, Marinka olisi jo pieni tähti)... mutta palaamme hetkeen, jolloin kukaan meistä ei voi ottaa häntä ikuisesti... meillä on enemmän kuin tarpeeksi :(

No!!! Emme ohittaneet häntä... pelastimme hänet, löysimme paikan, johon ottaa hänet (väliaikaisesti vuokrattavassa huoneessa). Seuraavat kolme viikkoa olivat sinnikkään hoidon aikaa - antibiootteja, kahta tyyppiä tippoja kahden tunnin välein, huuhteluja ja pieni voi nyt nähdä, vain tippoja sarveiskalvon arpien vuoksi on jäljellä, hän on kaksinkertaistanut painonsa ja hänestä on tullut leikkisä ja onnellinen kissa, joka etsii ihmisten huomiota... ♥️

KUITENKIN kukaan ei ole vielä tunnustanut häntä "omaksi" kissakseen, ja hän on upea, älykäs, kestävä kaikesta kärsimyksestä, hänellä on täydelliset hygienia-tavat ja hän kehrää jokaisesta kosketuksesta.

P.S.: Äitini, joka myös joutui huolehtimaan hänestä poissa ollessani, nimesi hänet Neffiksi (koska hän oli pieni nefilim ♥️😂). Hän on käynyt kolmessa eläinlääkärin tarkastuksessa ja on rokotettavana. En ole esitellyt häntä muille kissoille, mutta yleensä hän on hyvin rauhallinen kissa, joka aluksi pelkää, mutta tottuu nopeasti uusiin ihmisiin. 🙏