Terveys ja hoito

Automaattisesti käännetty (virheet mahdollisia)

Lazarin (ei)perinteinen tarina! Lazar ja hänen sisarensa Tsveti ovat kotona kasvatettuja kissoja Lyulinista. He syntyivät kodissa, tarkemmin sanottuna paneeliasunnossa Lyulin 4:ssä. Tarkemmin sanottuna siinä talossa. Mikä talo? Ei väliä. Koska tämä tarina on Lazarista, eikä hän välitä talon numerosta. Asia on se, että Lazar ja hänen sisarensa viettivät vain muutaman tunnin äitinsä kanssa. Heillä oli tarpeeksi luksusta Lyulinin paneeliasunnossa. Ja kuten vanha bulgarialainen perinne sanoo, hyppää säkkiin ja kohti jokea. Perinteitä ei saa rikkoa. Kuitenkin heidän tielleen tuli vanha nainen, joka oli kauniiden perinteiden vankkumaton vastustaja. Hän otti vauvat ja kasvatti heitä tiputtamalla. Lazar ja Tsveti kasvoivat ja heistä tuli kauniimpia kuin koskaan. Ihme tapahtui heidän kanssaan. Vuodet kulkivat. Nainen sairastui. No, niin käy, kun ei noudata perinteitä. Vapautuakseen tästä perhesiteestä hänen tyttärensä päätti, vaikkakin myöhään, lopettaa sen, mitä oli aloitettu seitsemän vuotta sitten. Mutta koska hän on liiketoimintanaisen puvussa ja koroissa, hän ei voinut päästä joelle jalkaisin (korkojen vuoksi) eikä autollaan, joka osoittautui olevan allerginen kissoille. Näiden väistämättömien syiden vuoksi Lazar ja hänen sisarensa otettiin syliin ja jätettiin sisäänkäynnille. "Olette älykkäitä kissoja," hän sanoi heille, "löydätte aina tien joelle." Tämä liikuttava kohtaus tarinastamme ei jäänyt huomaamatta ohikulkijoilta, mutta se merkittiin vain faktana, koska ei ole hyvä tunkea nenäänsä muiden asioihin. Ja niin Lazar ja Tsveti jäivät talon ympäri. Ilmeni, että he eivät halunneet mennä tyhjälle joelle. He roikkuivat talon edessä ja kärsivät. Kun Tsveti napsi tätä ja tuota, Lazar ei tehnyt niin. Hän roikkui ja kärsi kaksinkertaisesti - sekä Tsvetistä että itsestään. "Nyt näette, että voi kuolla surusta," hän sanoi, "makaan täällä ja kuolen!" Ja Lazar oli todella kuolemassa. Mutta todella. Kun löysimme hänet, emme tienneet, oliko hän elossa. Kun matkustimme klinikalle, emme tienneet, kuljetimmeko elävää vai jo kuollutta kissaa. Lazar vuoti verta, mutta ei vamman vuoksi, vaan sepsiksen, akuutin haimatulehduksen, akuutin munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Lazar lopetti hengittämisen kolme kertaa. Viimeisellä kerralla kesti minuutti saada hänet takaisin. Ostimme hänelle hapen keskitin. Päivämme oli Lazar, yönsä oli Lazar, pääsiäisemme oli todellinen pääsiäinen, koska herätimme hänet henkiin myös silloin. Lazarilla oli katetri lähes kuukauden ajan. Lopulta ei ollut enää terveitä suonia. Hän ei syönyt. Hän ei noussut. Ja eräänä päivänä sanoimme, että RIITTÄÄ! Riittää, että olemme kiduttaneet häntä. Antakaamme hänen mennä. Keräsimme kaiken - kasat lääkkeitä ja laitteita. Ja sitten Lazar nousi, mutta ei mennäkseen, vaan palatakseen! Me Nemos Animals BG -säätiössä emme ole koskaan kohdanneet toista tällaista tapausta. Toivottavasti se pysyy ainutlaatuisena. Koska ihmisen, niin epäperinteisen sydämen, on vaikeaa kantaa kaikkea tätä surua ja kaikkea tätä iloa yhdessä. Lazar on kotikissa. Hän ei jätä meitä, kehrää, silittää, nukkuu ihmisen vieressä ja haluaa syödä ihmisten kanssa. Lazar on uskomaton! Ja hän etsii kotia! Olkaa epäperinteisiä! Adoptio Lazar!